Psykoanalyysin isä, Sigmund Freud syntyi toukokuun 6. päivänä 1856 nykyisessä Priborin kaupungissa Tshekin tasavallassa, silloisessa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan kuuluneessa Freiburgissa. Freudin perhe muutti Wieniin Sigmundin ollessa 4-vuotias. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi 1881, toimi aluksi neurologian tutkijana ja julkaisi alueelta artikkeleita, joilla edelleen on tieteellistä arvoa.
Lyhyesti Freudin taustan voisi kiteyttää: "hän oli habsburgilainen, emansipoitunut juutalainen, jolla oli vahva saksalainen identiteetti suhteessaan kulttuuriin ja tieteeseen".
Hypnoositutkimusten kautta Freud vähitellen päätyi psyykkisten häiriöiden tutkimus- ja hoitomenetelmään, jota hän ensimmäisen kerran 1896 kutsui psykoanalyysiksi. Menetelmä perustuu vapaaseen assosiaatioon ja on ensimmäinen "keskusteluhoito", josta myöhemmin erilaiset, nykyisin lukuisat ja monimuotoiset, psykoterapiat ovat saaneet alkunsa.
Freud tutki ihmismieltä, hioi psykoanalyyttista tekniikkaa, tarkisti teorioitaan vieteistä, ahdistuksesta, seksuaalisuudesta ja syventyi taidehistoriaan, antropologiaan, uskonnon psykologiaan ja kulttuurikritiikkiin. Hän julkaisi kuuluisan kirjansa Unien tulkinta 1900, jossa psykoanalyysin periaatteet olivat jo hahmoteltuina.
Freudin ajattelu ja tutkimukset, halusimmepa sitä tai emme, ovat vaikuttaneet elämäämme ja muovanneet koko kulttuuriamme tavalla, jota useinkaan ei enää tunnisteta, koska se on muodostunut olennaiseksi osaksi aikaamme.
Psykoanalyysi on herättänyt aina kuten nytkin vastustusta. Ihmiselle on loukkaavaa se, että "hän ei ole herra omassa talossaan". Systemaattisella tutkimuksellaan Freud osoitti kuinka ratkaiseva tiedostamattomien tekijöiden osuus ihmisen elämässä on ja rationaalisuuden suhteellisen vähäisyyden, johon valistusaika oli luottanut.
Tärkeä Freudin löytö oli oireen mielekkyys, oire ei ole sattumanvarainen vaan dynaamisesti määräytyvä. Freud korosti seksuaalisuuden merkitystä, mikä aikanaan herätti suurta pahennusta. Frankfurtin kaupunki myönsi 1930 Freudille Goethe -palkinnon, mutta jo kolme vuotta myöhemmin samassa kaupungissa hänen Kootut teoksensa heitettiin roviolle.
Freud onnistui pakenemaan Wienistä Pariisin kautta Lontooseen 1938 natsi-Saksan miehityksen aikana. Neljä hänen sisartaan kuoli keskitysleireillä. Freud sairastui 1923 suuontelon syöpään, hänelle tehtiin kaikkiaan 33 leikkausta vuosien aikana ja hän menehtyi Lontoossa 21. syyskuuta 1939.
Ensimmäinen suomalainen psykoanalyytikko oli tamperelainen lääkäri Yrjö Kulovesi (1887-1943). Hän oli valmistunut lääkäriksi 1916 ja matkusti Wieniin saamaan psykoanalyyttista koulutusta 1924.
1940-1950-luvuilla ryhmä suomalaisia lääkäreitä ja psykologeja hakeutui psykoanalyyttiseen koulutukseen Ruotsiin ja Sveitsiin. Heidän palattuaan kotimaahan mahdollistui analyyttinen koulutus ja Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen perustaminen 1967. Ensimmäinen puheenjohtaja oli emeritusprofessori Veikko Tähkä, jonka kirjoja on käännetty seitsemälle eri kielelle. Tällä hetkellä IPA:aan kuuluvia analyytikoita on Suomessa noin 200, joista osalla on aikuiskoulutuksen lisäksi lapsi- ja nuorisoanalyyttinen koulutus.
Psykoanalyysin ensisijainen tutkimuskohde on potilaan sisäinen maailma. Hoitotilanne pyritään järjestämään sellaiseksi, että analysoitavan mielensisällöt mahdollisimman esteettömästi ja laajasti voisivat siinä tulla esiin ja työskentelyn kohteeksi. Hoitosuhde perustuu rehellisyyteen ja luottamukseen, jonka kulmakivi on toisen ihmisen kunnioitus.
Yleinen väärinkäsitys analyysistä on, että siinä tutkitaan vain lapsuutta ja menneitä tapahtumia nykyhetken jäädessä sivuun. Tosiasiassa analyysin polttopiste on nykyisyys ja sen selvittäminen, miten kunkin aikaisemmat kokemukset ja ihmissuhteet vaikuttavat nykyhetkeen.
Psykoanalyysia kritisoidaan epätieteellisenä, koska se ei täytä luonnontieteiden kriteerejä. Selittävän ja ymmärtävän tieteen objektiivisuuden kriteeri ovat erilaiset. Psykoanalyysi tutkii ihmisen kokemusmaailmaa. Aistit havaitsevat, mutta kokeminen tapahtuu mielen kautta.
Veikko Tähkän mukaan "mieli on kokemuksellinen rakenne, jolla on pelkästään mentaalinen olemassaolo, mutta jonka synnylle ja toiminnalle elävä aine on edellytys. Kokemusmaailman merkityksen sivuuttaminen merkitsee olemassaolon välittömän empirian kieltämistä ja siten vakavaa todellisuudentajun ongelmaa. Se merkitsee kokemuksellisen autonomian ja henkilökohtaisen vastuun kyseenalaistumista."
Analyysin terapeuttiset vaikutukset perustuvat analysoitavan lisääntyneeseen itseymmärrykseen ja erilaisten psyykkisten kehityspysähtymien uudelleen aktivoitumiseen ja sitä kautta kehityksen elpymiseen. Itseymmärryksen laajentuessa tulee mahdolliseksi nähdä ja ymmärtää omia nykyisiä piirteitä ja vaikeuksia sekä vapautua löytämään uusia ratkaisuja ja toimintamalleja olematta enää pakotettu toistamaan vanhoja, omaan historiaan sitoutuvia mahdollisesti haitallisia ajattelu- ja käyttäytymiskaavoja.
Analyytikko auttaa analysoitavaa tulemaan tietoiseksi erilaisista tiedostamattomista tekijöistä. Hän ei pyri vaikuttamaan analysoitavan elämään ohjein tai neuvoin, vaan pyrkii auttamaan analysoitavaa löytämään omat ratkaisunsa ja ottamaan itse vastuun elämästään, omasta itsestään, tekemisistään tai tekemättä jättämisistään ilman moraalista kannanottoa. Analyyttinen prosessi lisää ihmisen sisäistä vapautta ja eheytymistä sekä vahvistaa hänen todellista minuuttaan.
Analyytikon toimintaa voi verrata pintasukeltajan työhön varusteinaan vain luonnolliset työkalut, jotka mahdollistavat meren tutkimuksen ainoastaan muutaman metrin syvyydessä.
Päämäärä on vaatimaton verrattuna alla olevan veden syvyyteen eli tiedostamattoman mittaamattomuuteen. Kuitenkin se on arvaamattoman arvokasta koska monet ihmiset eivät ole koskaan uskaltaneet edes panna jalkaansa "veteen".
Psykoanalyysiin hakeudutaan erilaisista syistä. Lähtökohtana on aina potilaan oma aloite, kun kyse on aikuisista. Lasten kohdalla tavallisesti vanhemmat ottavat yhteyttä.
Analyysin aikana analysoitavan problematiikka saattaa osoittautua erilaiseksi kuin miltä se aluksi näytti. Potilaan dynamiikan ymmärtäminen on tärkeämpi kuin oireistoon perustuvat diagnoosit. Ymmärtämällä oireiden syyt voidaan niistä vapautua, lääkehoidon päämäärä on sammuttaa oireet.
Analyysi ei ole henkivakuutus tulevaisuuden varalle. Psykoanalyysin päämääränä on tarjota sisäiset työkalut, joiden avulla voisi vaikeuksistaan selvitä paremmin.
Nykyisin hoitojen toivotaan olevan mahdollisimman lyhyitä ja halpoja. Vaikuttaa siltä kuin aikaperspektiivi ja pitkäjänteisyys olisivat katoamassa ja tulokset mitattaisiin tässä ja nyt. Kvartaalitalouden soveltaminen mielenterveyden hoitoon aikaa myöten osoittautuu kalliiksi ja epäinhimilliseksi. Nykyisin käsitys ihmisestä ja hänen mielestään on mekanisoitunut. Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut eikä hänen tarpeensa ymmärtää itseään.
Psykoanalyysin ammatillinen harjoittaminen edellyttää erikoiskoulutusta, jossa perehdytään psykoanalyyttiseen menetelmään ja teoriaan, kehityspsykologiaan ja kliinisiin tapauksiin. Koulutettava käy läpi oman analyysin ja ensimmäiset hoidot tapahtuvat työnohjauksessa. Koulutus kestää useita vuosia akateemisen perustutkinnon jälkeen, joka tavallisesti on lääkärin tai psykologin tutkinto.
Keskeinen analyysissä vaikuttava tekijä on analyytikon ja analysoitavan välinen suhde, joka on riippuvainen molemmista osapuolista.
Oma analyysi on analyytikolle tärkeä, jotta hän voisi olla riittävän tietoinen omista tiedostamattomista tekijöistään ja vaikeuksistaan sekä oman historiansa merkityksestä hoitotilanteessa. Analyytikko pyrkii olemaan neutraali, mikä ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Hänen persoonallisuutensa on hänen työkalunsa, jonka avulla hän yrittää ymmärtää toisen ihmisen sisäistä maailmaa.
Analyytikolta tullaan hakemaan apua. Yhteistyösuhde analysoitavan ja analyytikon välillä ei synny itsestään, vaan rakentuu vähitellen ja sen avulla voidaan jakaa ja ymmärtää analysoitavan sisäistä maailmaa. Analyysisuhde on hyvin intiimi, siinä kunnioituksen merkitystä ei voi yliarvioida. Analyytikon oma kokemus omasta analyysistä on tässä suhteessa perustavan tärkeä.
Psykoanalyysia harjoitetaan kaikilla mantereilla. Kommunistisissa maissa psykoanalyysi on ollut kiellettyä. Psykoanalyysi edustaa mielen vapautta, joka on uhannut totalitaarista järjestelmää. Jo rautaesiripun viimeisinä vuosina uskaltauduttiin ilmaisemaan kiinnostusta psykoanalyysiä kohtaan. Kaikissa ns. Itä-Euroopan maissa oli olemassa Freudin aikaista psykoanalyyttistä ajattelua ja traditiota, joka oli täytynyt painaa maan alle. Venäjällä julkinen keskustelu psykoanalyysistä oli mahdotonta, tällä hetkellä esimerkiksi Moskovassa on lähes parikymmentä psykoanalyytikkoa.
Unkarissa, Belgradissa, Kroatiassa ja Tshekkoslovakiassa analyyttinen toiminta jatkui maanalaisena paljastumiseen liittyvien vaarojen uhallakin. Kiinassa saattoi puhua psykoanalyysistä kun ei maininnut Freudin nimeä. Kuitenkin Freudin tekstejä on käännetty kiinaksi jo 1907. Parhaillaan on meneillään hanke kaikkien Freudin teosten kiinaksi kääntämiseksi.
Julkaistu Turun Sanomissa 6.5.2006