Hyvät juhlaseminaarilaiset

Sigmund Freud, psykoanalyysin perustaja, syntyi tasan 150 vuotta sitten. 6.5.1856, juutalaiseen perheeseen silloisessa Itävalta-Unkarissa.

Freudin kiinnostus ihmismielen tutkimiseen kulki monia polkuja. Vahvana pohjana oli hänen juutalainen taustansa, kiinnostuksensa lääketieteeseen ja siinä erityisesti neurologiaan sekä filosofiaan ja kulttuuriin, erityisesti antiikin kulttuuriin. Hänen ajatuksensa ja teoriansa pohjasivat havaintoihin ihmismielestä sekä kliinisessä tilanteessa että yleensä elämässä.

1800- ja 1900 lukujen taitteessa Freudin kehittelemät ajatukset ja teoriat ihmismielestä, erityisesti piilotajunnasta, olivat kiteytyneet siinä määrin, että hän aloitti laajan psykoanalyysia käsittelevän kirjallisen tuotantonsa, joka paisui erittäin mittavaksi. Yhteensä 24-osainen Freudin kootut teokset ovat ainakin käsitteenä monelle hyvin tuttu. Unien tulkinnan julkaisemisvuodeksi Freud halusi vuoden 1900, vaikka teos oli valmis jo vähän aiemminkin. Se onkin säilynyt yhtenä hänen merkittävimmistä töistään ja se on käännetty lukemattomille kielille.

Psykoanalyysi on kokonaisvaltainen käsitys ihmismielestä, ihmismielen toiminnasta. Se on myös kehitysteoria sekä hoitomenetelmä. Psykoanalyyttisen teorian pohjalta on kehittynyt myös erilaisia psykoterapian sovellutuksia varsinaisen klassisen psykoanalyysin lisäksi, erityisesti psykoanalyyttiset psykodynaamiset psykoterapiat, jotka tunnemme nimellä ns. pitkät psykoterapiat. Sovellutuksia on myös muihin psykoterapiamuotoihin, kuten lyhyt psykoterapiaan, perheterapiaan, taideterapiaan, musiikkiterapiaan, psykodraamaan jne. Lapsille ja nuorille on muotoutunut aivan omanlaisensa hoitomuodot.

Psykoanalyysin tutkimuskohteena on erityisesti piilotajuinen mielen maailma ja sen vaikutukset. Onko kyseessä systeeminen tiedostamaton, dynaaminen tiedostamaton, pitäisikö puhua tiedostumattomasta vai tiedostamattomasta, - kun näitä pohdimme, olemme jo keskellä kiivaita väittelyjä ja ajatuksenvaihtoa eri näkemyksiä edustavien välillä.

Psykoanalyysin perusajatukset ovat siivilöityneet ja vaikuttavat länsimaiseen ihmiskäsitykseen ja kulttuuriimme meidän tietäen ja tietämättämme. Freudin kehittelemät termitkin pulpahtelevat esiin milloin mistäkin, - usein myöskin kiisteltyinä. Piilotajunta, infaltiiliseksuaalisuus, peniskateus, Oidipuskompleksi, Eros ja Thanatos, seksuaali- ja aggressiovietit ja niiden merkitys dynaamisina taustavoimina – nuo käsitteet ja ajatukset eivät jätä ketään kylmiksi.

Seurasin vuodenvaihteesta alkaen, miten törmään Freudiin suomalaisessa lehdistössä ja muissa ajankohtaisissa kirjoituksissa. Muutamia poimintoja:

Kulttuurielämä on välitila todellisuuden ja unien välillä. Siispä sieltä löysin Freudinkin. Kulttuurisivuilla Helsingin Sanomat aloitti ooppera arvostelun 22.1. seuraavasti:

”Suomen kansallisooppera juhlii epäsuorasti Sigmund Freudin syntymän 150-vuotismuistoa Richard Straussin Nainen vailla varjoa -oopperan loistokkaalla ja fantastisella esityksellä.

Ensi ilta on syytä kirjata yhdeksi Erkki Korhosen pääjohtajakauden suurimmista voitoista.

Symboleilla ladattu satuooppera Nainen vailla varjoa on pieni aarreaitta musiikin psykoanalyysista kiinnostuneille. Libreton kirjoittaja innostui Freudin mullistavista teorioista. Hän tunsi myös Freudin oppilaiden Carl Gustav Jungin ja Otto Rankin teorioita.”

Tuohan on siis ooppera, jossa myötätunto ihmistä kohtaan ja rakkauden arvo lopulta löytyy...

Helmikuussa uutisoidessaan Kansaneläkelaitoksen mittavasta psykoterapiatutkimuksesta ja pitkien psykoterapioiden kiistattomasta hyödystä Helsingin Sanomien toimittaja nosti joko omista intresseistään lähtien tai tutkijoita haastatellessaan esille tulleen ajatuksen alkuperäiseen tutkimusaineistoon kuuluvan psykoanalyysiosuuden palauttamisesta tutkimuksen piiriin.

Suomen Kuvalehti on puolestaan viime talven aikana nostanut toistuvasti esille sekä psykoanalyysin että erityisesti pitkien psykoterapioiden kysymyksiä myönteisessä valossa.

Lisää poimintoja :

Törmään Freudin termistöön myös sarjakuvassa Viivi ja Wagner. Helmikuussa Viiviä vaivaa kivulloisen kyttyrän muodossa ilkeä Id. Freudin käsite das Es on matkannut suomalaiseen sarjakuvaan.

Kulttuurisivulla 3.3. Helsingin Sanomat kirjoittaa:” MITÄ SEURAAVAKSI? 150-VUOTIAS FREUD TULEE TAAS - otsikolla.

Psykoanalyysin keksijän ja kehittelijän, itävaltalaisen Sigmund Freudin (1856-1939) laaja tuotanto etenee taas askeleen suomeksi, kun Seppo Hyrkäksen kääntämä Tapauskertomukset ilmestyy huhtikuussa. (Todettakoon lisäyksenä, että tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoitti, että kirja ilmestyy ensi viikolla.)

Se sisältää kuvauksia psykoanalyyttisesta hoidosta, jota Freud antoi potilailleen, mutta heijastaa samalla eurooppalaisen mielenmaiseman keskeisiä kehityskulkuja. Kokonaisuudessaan teosta ei ole aiemmin suomennettu.

Tuoreimmat suomenkieliset Freud-niteet ovat Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia ja Unien tulkinnan pokkarilaitos.” --------

Mainittakoon tässä, että muita Freudilta suomennettuja teoksia ovat: Johdatus psykoanalyysiin, Seksuaaliteoria, Johdatus narsismiin ja muita esseitä, Vitsiä ja sen yhteys piilotajuntaan, Pikku Hans, Totem ja Tabu ja Uni ja isänmurha.

Freudin koottuja teoksia ei ole kokonaisuutena suomennettu, mutta yksittäisten suomennettujen teosten määrä lisääntyy määrätietoisesti.

Tämän vuoden joulukuussa on mahdollista tutustua Freudin koottujen teosten englanninkieliseen 24-osaiseen Stracheyn englanniksi kääntämään versioon sähköisessä psykoanalyyttisessa kirjastossa, PEP:ssä.

Uusi englanninkielinen käännös on myös tekeillä. Freudin teosten elinvoiman tavoittaa tietenkin parhaiten, jos voi tutustua Freudin teksteihin alkuperäiskielellä saksaksi.

Psykoanalyyttisen praktiikan käytäntö tuli Suomeen pääsääntöisesti Ruotsin ja Sveitsin kautta, kun suomalaiset lähtivät kouluttautumaan psykoanalyytikoiksi siellä ennen kuin oli mahdollista valmistua psykoanalyytikoksi Suomessa. Suomesta psykoanalyysi on koulutusmielessä matkannut Baltiaan ja idän suuntaan Venäjälle. Tällä hetkellä yhdistyksemme puheenjohtaja Leena Klockars on pitämässä viikonloppuseminaaria Kasaztanissa.

Miten Freudin ajatukset ja löydökset elävät tänä päivänä?

Kulkevatko Freudin ajatukset valtavirrassa vai sen vastaisesti?

Löytyvätkö ne elinvoimaisimpina psykoanalyytikon ja analysandin/potilaan kahdenkeskisessä rauhassa? Vai kulttuurin eri sopukoissa? Entä missä tieteen aloissa voimme törmätä Freudiin nykysuomessa. Lääketieteessä ja psykologiassa vallalla ovat viime vuosina olleet toisenlaiset valtavirtaukset kuin psykoanalyysi. Sielläkin kiinnostusta silti löytyy. Ajoittain törmää filosofeihin, yhteiskuntatieteilijöihin,teologeihin, oikeustieteilijöihin musiikin tai kirjallisuuden tutkijoihin, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita Freudin ajatuksista.

Vaikka Freudin monet käsitteet ovat meille kaikille tuttuja, kuinka hyvin me Suomessa todella tällä hetkellä tunnemme Freudin omia alkuperäistekstejä? Pitäisikö meidän yhtyä tänä vuonna ilmestyneen kirjan "Kielten sekaannus

- seksuaalisuuden ensisijaisuus Freudilla, Ferenczillä ja Laplanchella" suomentajan ja esipuheen kirjoittajan toivomuksiin, että Suomessa käytävä Freud- keskustelu olisi avoimempaa ja vähemmän sisäänpäin kääntynyttä. Tulisiko keskustelun olla räväkämpää ja yli eri koulukuntien käytävää, kuten kirjoittaja toivoo. Siinä on meille jokaiselle haastetta.

Psykoanalyysin historiasta meille kertoo juhlaesitelmässään filosofian maisteri, psykoanalyytikko Esa Roos ja psykoanalyysista tänään ja huomenna lääketieteen tohtori, psykoanalyytikko Henrik Enckell.

Juhlaesitelmien välissä meille esiintyy Duo Sonore.

Viulisti Johanna Franzon on sairastunut ja hänen tilallaan soittaa John Emanuelsson. Selloa soittaa Jonas Franzon.

Tervetuloa juhlaseminaariin !